Olin täysin pettynyt Thaimaaseen ja uskoni internetin asiantuntijoihin alkoi horjua, päätin kuitenkin kuunnella heitä vielä kerran ja matkustaa vietnamiin, joka kuuleman mukaan pitäisi olla länkkärin paratiisi.
Lento Chiang Maista Saigoniin ei ollut ongelma eikä mikään, eikä myöskään 15 päivän viisumi Vietnamiin ilman paluulippua. Itse toki seurasin lampaana muita matkustajia Visa on arrival tiskille, täytettyäni laput ja parin tunnin jonotuksen jälkeen visa virkailija kertoi että saisin mennä vaan suoraan immigaatiosta läpi. ei tässä olisi tarvinnut jonottaa tai lappuja täyttää. Leiman saatua vaihdoin vielä kentällä hieman euroja Vietnamin Dongeiksi ja nappasin Grabi kyydin ennalta varaamaani hotelliin.
Taksissa istuessa vietnamin jaksoi ihmetyttää, kaikki tööttäili ja kaduilla oli täysi kaaos, kuski kuitenkin selvisi ongelmitta hotellille asti, tai siis hotellille johtavalle kujalle. Kuumotuksissa siinä sitten kävelin pimeassa rottien seassa tätä kujaa etsien hotellia, eipä löytynyt heti. Jostain ovenraosta sitten kuului kysymys että etsinkö hotellia ja siinähän se sitten oli.
Ensimmäinen ihmettelyn aihe oli kun kengät piti jättää ulos ja hotellista sain käyttöön jotkut pienet flipflopit. Todellinen vitutus kuintenkin alkoi huoneeseen päästyä, sen että huone haisi ihan törkeästi homeelta annoin vielä anteeksi, mutta ovessa oleva sääntökyltti kielsi mm. vaatteiden kokkaamisen huoneessa ja myöskään tytyjä ei huoneeseen saanut tuoda. Kävin samantien sanomassa kertomassa kyltistä internetin asiantuntijoille, ehdotukseksi sain korjata tilanteen varaamalla airbnb kämpän.
Melkein masennuin, mutta en vaan aloitin Saigonin turrekohteiden kiertämisen välittömästi, eli seuraavan päivänä. Tsekkasin mm. Saigonin Notre damen, postitalon ja sotamuseon, jossa hilpeyttä aiheuttivat 2 kovaan ääneen öyhöttävää suomijunttia suomipaidoissa.
Sain tinderistä vinkkiä että illalla kannattaisi siirtyä Nguyen Hue Walking streetille katsomaan jalkapallon finaalia, Vietnam vastaan Malesia. Koko paikka oli ihan täynnä porukkaa, itse istuin mäkkärin terassilla, sillä sieltä oli hyvät näkymät kävelykadulle oleville näytöille.
Lopuksi Vietnam voitti pelin ja siitähän koko kaupunki villiintyi. Vietnamissa ei menty torille tapaamaan, vaan hypättiin prätkän kyytiin ja päristeltiin ympäri kaupunkia Vietnamin lippua heiluttaen.
Hotellille päin kävellessä vielä joku söpö pankkivirkailija tyty lähestyi, halusi kuulemma opetella englantia, mutta saattoi olla pahatkin mielessä. jäädyin tilanteessa ja kerroin että pitää mennä.
Parin kilometrin matka kävellen hotellille kesti usean tunnin, sillä jokainen kävelykatukin oli ihan tukossa prätkistä.
Hotellille päästyä yritin vielä sopia tinder treffejä seuraavalle päivälle.
