Kokeneemmat Tinderin rämpyttäjät varmasti tietävätkin että sekaan mahtuu aina myös täysin mielenvikaisia psykolöröjä. Myös itse mätsäsin tälläisen vielä suomessa ollessani. Tytyltä löytyi ikää reilu 30 vuotta ja kiinnostus kuvausharrastustani kohtaan oli kova. Lupasinkin räpsiä tytystä muutamat kuvat heti vietnamiin päästyäni.
Keskustellessa kävi ilmi että tytyllä olisi, ainakin omien sanojensa paperit arvostetusta australialaiset yliopistosta. Aika nopeasti myös valkeni millaiseen kuvaukseen tämä malli olisi halukas. Pidinkin tytyä alunperin jonkinlaisenta huijauksena tai trollina.
Pian Vietnamiin päästyä psykolörö alkoi viestittelemään entistä aktiisivemmin ja kyselemään koska tavataan & otetaan niitä kuvia.
Sain heti ensimmäisellä viikolla hyvän tilaisuuden tavata psykolörön koiratytyn käydessä hoitamassa asioitaan kotikaupungissa. Treffit sovin turistinähtävyyksien lähistölle, High land – Kahvilaan. Ennen treffejä tyty vielä varmisti että voinhan minä tarjota.
Treffipäivänä olin keskustassa ajoissa ja kävin kahvilan lähistöllä olevassa Setä Mäkisen menuussa syömässä autenttista ruonaa. Jostain syystä kassa oli laittanut tarjottimelle vielä omenapiirakan, tarkistin kuitin ja varmistin etten sitä varmasti tilannut. Noh, sain sitten jollekin toiselle kuuluvan herkun. Maistoin ja 0/5 tuote. En söisi vaikka maksaisin.
Kahvilaan päästyä psykolörö saapui hitusen myöhässä, haettiin juomat ja kassa halusi tarjota meille ilmaisen palan kakkua, oikein onnen päivä siis. Pöytään päästyä tyty kertoi ettei hänellä tällä kertaa ole edes meikkiä, ensi kerralla laittaisi kuvausta varten päälle oikein seksikkäät kuteet.
Kahvittelun jälkeen ehdotin siirtymistä lähialueen nähtävyyksille, vaikkei tytyllä meikkejä ollutkaan niin eihän se ollut este kuvaukselle. Kuvailtiin mm. Postitalolla, Notre damella, kirjakadulla, Vincomin puistossa.
Vincom centerissä olisi ollut tytyn mukaan myös loistava kuvauspaikka. Käytiin katsomassa ja se oli suljettu. Ehdotin että voitaisiin siirtyä kuvaamaan Pinkin kirkon lähettyviltä, olihan meikäläisen kämppä sillä suunnalla. Tyty vähän empi ja valitti pitkää kävelymatkaa. Lupasin tarjota taksin ja matka jatkui.
Pinkki kirkkohan ei edestäpäin ole edes kauhean kuvauksellinen, ainakaan meikäläisen linssillä. Jatkettiinkin kirkolta viereiseen Le Van Tam puistoon istuskelemaan.
Puistossa istuskellessa tyty esitteli puhelimestaan muiden kuvaajien räpsimiä kuvia, valtaosassa niistä oli varsin vähäpukeisia. Sekaan myös mahtui jäätävä määrä muiden miesten dikpikkejä. Ajattelin että eiköhän tämä kauppa ala olla cloussaamista vailla valmis ja ehdotin siirtymistä majapaikkaani, jossa voidaan ottaa vähän villimpiä kuvia. Vähän tyty empi, eihän hänellä ollut mitään sykäyttäviä vaatteita tai meikkejä mukana. Vastasin että harjoitellaan nyt ja ens kerralla sitten paremmin.
Matkalla kämpälle poikettiin vielä kioskilla, ostin jääteetä, ison paketin kumeja ja tytylle vettä. Tässäkohtaa tyty varmasti tiesi mitä tuleman pitää.
Kämpälle saavuttua psykolörön reaktia oli ”jaa sulla taitaa olla tyty-yde”, olihan koiratytyn vaatteita ja meikkejä ympäri kämppää. Kerroin että ei mitään vakavaa ja kuvaushommat sai alkaa.
Mekko lähti tytyltä varsin nopeasti ja muut heti pyydettyäni, eihän nuo päärynäkuvioiset pikkarit nyt kovin sykäyttävät olleet. Alastomuus ei selvästikkään ollut mikään ongelma.
Diilin cloussaamista tyty vähän arkaili kysyen että tiedäthän kuinka vanha hän on. Jokainen voi kuitenkin varmaan päätellä mihin tilanne johti.
Saatettuani tytyn ulos menin vielä pröystäilemään hotellin animeweebo respalle juuri ottamallani kuvilla. hän lupasi myös miettiä kameran hankkimista.
