Toinen pyhiinvaellukseni alkoi noin 10 tunnin Stopoverilla Pekingissä. Kentällä odottelun sijaan olin päättäny napata ilmaisen transit visan ja käydä kurkkaamassa miltä se peking oikein näyttää.
Lentokentältä kaupunkiin metrolla
Matka lentokentältä kaupunkiin onnistui nopeasti aiport express metrolla, noin 4€ hintaan. Päätepysäkiltä vaihdoin toiseen metroon (1€) jolla matkasin kohti Tiananmenin aukiota. Metro oli helppo käyttää, mutta suosittelen tutustumaan karttaan etukäteen sekä lataamaan maps.me sovelluksen, sillä google mapsilla ei näe pekingin julkista liikennettä.
Tiananmenin aukio (Tiananmen Square)
Suuntasin Qianmen metroasemalta kohtia Tiananmenin aukiota. Ensimmäiset kunnon ihmetykset aiheutti kun pelkästään tällä lyhyellä matkalla oli kaduilla useampi turvatarkastus. Turvatarkastuksella tarkoitan porttia jossa reppu skannattiin, tarkistettiin passi sekä ettei mitään aseita mukana.
Aukio itsessään nyt ei omasta mielestäni kummallisempi nähtävyys ollut, eikä sielä sillä hetkellä paljon muita turrejakaan pyörinyt. paikallaolijat olivatkin lähinnä kiinalaisia tarjoamassa turreille valokuvauspalvelua.
Jingshan Park
Valitettavasti Kielletty kaupunki (forbidden city) oli juuri tänään suljettuna joten jouduin sen skippaamaan. Matkani jatkui Kielletyn kaupungin vasemman puoleista muuria seuraillen kohti Jingshan puistoa, josta piti olla loistavat näkymät kiellettyyn kaupunkiin.
Puistoon oli pieni sisäänpääsymaksu, mutta sillä ja pienellä kiipeämisellä aukesi varsin hienot maisemat ympärärille. Puisto oli varsin iso, joten muutakin nähtävää löytyi, mm. kukkia ja kaloja. Suosittelen käyntiä.
Puistosta lähtiessä nappasin vielä myyjältä jääteen (~1€) otin suunnan takaisin kohti Tiananmenin aukiota
Teetalo turistihuijaus (Tea house scam)
Käveltyäni takaisin kielletyn kaupingin sisäänpääsyn läheisyyteen, joku vanhempi mamma huutelee että ”se on suljettu”. En edes tajuttu että mamma huutelee minulle, ennen kuin hän kävelee luokseni ja kysyy että puhunko englantia. Myöntävästi vastattuani hän ilmoittaa forbidden cityn olevan suljettu, vastasin että tiedän.
Seuraavaksi mamma uteleekin kotimaatani, vastattuani että suomi hän tokaisee ”Kippis”. Kippiksen se sai toistella muutaman kerran ennen kuin ymmärrän. Seuraavaksi seuraan liittyy noin 2/5 ulkonäöllä varustettu tytär, kertoen heidän olevan koitin Hong Kongista ja viettävän Pekingissä 3 päivän lomaa.
Tyty ihmettelee kovasti kameraani ja varmistaa etten vain kuvaa. Näytän kameran olevan ”OFF” asennossa jonka jälkeen mamma kertookin heidän olevan menossa katsomaan akrobaattinäytöstä ja kutsuu minut mukaan. Valittelen etten kerkeä sillä olen matkalla lentokentälle.
Mamma ehdottaa jos haluaisin käydä vielä syömässä tai juomassa jotain nopeasti ennen lähtöäni. Vastaan myöntävästi, mikäli paikka matkani varrella, ja näytän kädellä suuntaa minne päin menossa. Tämähän sopii ja lähdetään kävelemään. Tyty ehdottaakin jos voisin laittaa kameran reppuuni, sillä se näyttää niin painavalta. Kerron kameran olevan kevyt ja kannan jos tulee jotain kuvattavaa.
Hetken kävelyn jälkeen tyty häviääkin maisemista ja tätä ihmetellessä mamma kertoo että sillä oli niin kova nälkä. Jaa no eikö me oltu menossa just syömään? Käveltiin varmaan 50 metriä vielä mamman kanssa kunnes hän rupeaa viittomaan kuumottavan oloiselle sivukujalle. Ilmoitin että en ole sinne tulossa johon mamma vielä vänkkää että on olutta ja hyvä paikka, tulisit nyt. Jatkoin hippulat vinkuen matkaa. huvitti että näinkö kiivaasti mammat täälä haluaa naittaa tyttären länkkärille, mutta myöhemmin asiaa googletellessa kävi ilmi että varsin yleinen huijaus Kiinassa.
Teahouse huijaus lyhyesti
Homma menee kuitenkin suurinpiirtein näin: Viehättävät tytöt lähestyy lähinnä yksin kulkevia miehiä, juttelevat mukavia ja rakentavat nopeasti jonkinlaisen ystävyyssuhteen. Ehdottavat jos voitaisiin jatkaa tutustumista teen äärellä ja johdattelevat pikkukujalla sijaitsevaan teetaloon. Teetalossa porukka ohjataan yksityiseen huoneeseen ja teen nautiskelun jälkeen pöytään tuodaankin järjetön, satojen eurojen lasku joka koostuu huoneen vuokraamisesta, palvelusta, juomista jen. Mikäli maksuhalua ei löydy niin gorillan kokoiset kiinamiehet estävät lähtemästä.
Tällä kertaa en langennut, olisin tosin saattanut jos tytär olisi ollut paremman näköinen.
Pekingistä lentokentälle metrolla
Kävellessä metroasemaa kohti joku perhe haluaa ottaa kanssani selfien, ihmettelen että mikähän huijaus tämä nyt taas on. Annan ottaa kuvan, kiittävät ja lähtevät, tarkemmin en tiedä mihin kuva sitten päätyi.
Metroasemalla jouduin ostamaan lipun tiskiltä, vaikka parikertaa yritän toistaa haluamani aseman nimeä ja näytän sen vielä tiskillä olevasta kartasta saan silti väärän lipun, eli en pääse haluamallani asemalla pois portista. Onneksi paikalla ollut työntekijä päästää manuaalisesti läpi ilman mitään kyselyitä ja pääsen jatkamaan matkaa kohti lentokenttää.
Yhteenveto
Mikäli stopover tilanne sattuu Pekingissä kohdalle, suosittelen ehdottomasti tekemässä nopean kierroksen kaupungilla, julkisilla pääsee kentältä helposti. Peking ei ole halpa, muttei kalliskaan. Turistia varmasti yritetään kusettaa sielä sun täälä
